JOHANNA ORAKSEN BRIGHT LIKE A DIAMOND NÄYTTELY HELSINGIN TUOMIOKIRKON KRYPTASSA ON AVATTU

JOHANNA ORAKSEN NÄYTTELY BRIGHT LIKE A DIAMOND ON AVATTU

Nyt on Johanna Oraksen näyttely "Bright like a Diamond " Helsingin tuomiokirkon kryptassa avattu. Takana on tuhansia siveltimen vetoja ja hikikarpaloita, onnentunteita ja luomisen tuskan kyyneleitä. Lopputulos on häkellyttävän hieno. Saatuamme kaikki ripustettua maanantai-iltana istuimme hetken hiljaisina ja katsoimme kokonaisuutta pakahduttava tunteiden tulva sisällämme. Näyttely on upea. Siinä on samanaikaisesti voimaa ja herkkyyttä ja niin monta tarinaa kuin näyttelyvieraitakin.

Avajaisten väenpaljous oli häkellyttävä. Valitettavaa on, että ehdimme keskustella vain muutamien vieraiden kanssa. Avajaisvieraat olivat ihastuneita.  Kryptan upeat holvit ja Johannan suuret näyttävät maalaukset muodostavat hienon kokonaisuuden.

Näyttelyvieraat ovat kiitelleet kilvan näyttelyä ja ihmetelleet työmäärää, joka taiteilijalla on takana. Joitakin irrallisia lausahduksia: "Noiden persikoiden pinnan pehmeyden voi aivan tuntea," "Minusta tuntuu, että nuo kielot tuoksuvat." "Tuo teosten kolmiulotteisuus on hämmästyttävä. " "Hienoa. Toisinaan runsautta ja toisinaan taas hallittua minimalismia."Hurmaava näyttely!" "Taiteilijalla on loistava tyylitaju." Galleristikin tulee hyvälle mielelle ja voi ylpeänä ottaa vastaan kiitäviä lausuntoja. Tämänkaltaisena välikätenä on miellyttävä olla. Kun sen kaiken osaisi taiteilijalle välittää.

Näyttelyssä on kesätöissä myös taiteilijan tytär Olivia, joka tuo oman lisänsä näyttelyn charmiin. Hänhän on ollut innoittajana nuoren naisen kasvutarinaa kuvaavassa teosten sarjassa.

SÄKENÖI KUIN TIMANTTI

Säkenöi kuin timantti

Sunnuntai ja pakaettiautot lähtivät kohti Helsinkiä ja kryptaa.

Tyhjentynyt ateljee, hiljaisuus, sisälläni outo olo .Rauha .Tyyneys.

Tunne on erikoinen; joka kerta irti päästäminen on oma kokemuksensa.

Oli hiukan pala kurkussa,kun katsoin ikkunasta valkoisten pakettiautojen

poistuessa pihalta.Kyynel vierähti pitkin poskeani ja ajattelin runoa, jossa

kerroin kyyneleen muuttuvan timantiksi.

Viimeksi itkin maalauksen perään, kun minulta tilattu alttaritaulu lähti kohti Säkylän

kirkkoa. Aiheena oli ylösnousemus ja jotenkin lähdön hetki oli niin haikea ja kaunis.

Kuin nyt tänään : tunnen suurta ylpeyttä kaikista teoksistani; pakahdun varovaista onnea.

Tälläkin kertaa olen sydänverelläni maalannut ja luonut ja annan nyt sieluni sekä kovin paljaan minäni arvioitavaksi. Oloni on hyvin helpottunut ,mutta samalla olen aivan järkyttävän jännittynyt.

Näissä teoksissa on paljon sanomaa, tunnetta, kokemuksia ,symboliikkaa ,kertomuksia, kasvamista ja myös terapiaa. Suuri kokonaisuus elämää.

Mieleeni palaavat hetket syyskuulta, olin keskellä myllerrystä ja itkin ,itkin monta päivää .Itkin menneisyyden muistoja ja menetyksiä, itkin kasvamisen kovuutta ,itkin tyttäreni tuskaa ja itkin kaikkea kokemaamme pahaa.

Itkin kankaan valkoiseksi, itkin paletin puhtaaksi ja aloitin työn. Aloitin, niin kuin sadut aloitetaan...olipa kerran...

Niin syntyi sarja elämän timantteja :kertomuksia hiotuksi tulemisesta.

Yksi sivu katkeria muistoja, yksi sivu kipua ja tuskaa. Ja valon saapuessa timantin pinnat säkenöivät maailman kaikissa väreissä. Kuin tähdet taivaalla ja vesipisarat kasteisella nurmikolla. Timantti ,joka sädehtii aivan kuin synkkyyttä ei olisi koskaan ollutkaan.

Ja niin siinä sitten kävi, että minä joka olen maalauksillani halunnut antaa ihmisille energiaa ja voimaa,sain maalaamalla sitä kaikkea nyt itselleni.

Maalatessani auki itseni, kankaat täyttyivät ja valo virtasi sisääni ja timanttinen loisto kankaalle.

Löydätkö sinä maalauksistani oman elämäsi timantin?

Shine bright like a Diamond

NÄYTTELYN "PARAS" TYÖ

Usein näyttelyssä päivystäessäni joku kysyy minulta, mikä on mielestäni näyttelyn paras teos  tai mistä maalauksesta pidän eniten. Tämä on kysymys, johon ei yksinkertaisesti pysty vastaamaan. Tosiasia on, että eri päivinä eri työt puhuttelevat omasta mielentilastani riippuen eri tavalla. Maalaukset peilaavatkin meidän tunnetilojamme. Vuodenajat, päivän ajankohta, aurinkoinen tai pilvinen päivä vaikuttavat myös siihen, kuinka jonkin teoksen koemme. Taiteilijalla on mielessään jokin viesti, jonka hän haluaa välittää näyttelyvieraalle. Viesti tavoittaa katsojan, joka tulkitsee viestin oman elämänhistoriansa tai elämäntilanteensa mukaan. Näin yhdellä maalauksella on usein monta tarinaa, ja kaikki tarinat ovat oikeita.

Yleisesti ottaen voin sanoa pitäväni edustamani taiteilijan koko tuotannosta. Jos näin ei olisi, en voisi seistä sanojeni takana kertoessani taiteilijasta näyttelyvieraille. Valinnan olen tehnyt jo silloin, kun olen sopinut yhteistyöstä taiteilijan kanssa.

Näyttelyn alkaessa on kiehtovaa ahmia maalauksia silmillään ja yrittää päästä niihin sisälle. Tämä vaihe on täynnä oivalluksia, ahaa-elämyksiä ja vuoropuhelua teosten kanssa. Näyttelyvieraat tuovat tähän matkaan oman antoisan lisänsä. On ristiriitaista, että vuoropuhelun ollessa parhaimmillaan, päättyy näyttely ja teokset matkaavat uusiin koteihinsa. Usein on käynyt tosin

niin, että jokin näyttelyn teoksista jatkaa matkaansa minun kanssani kotini seinällä. Kotimme seinällä olevista maalauksista on tullut osa elinympäristöäni ja vaikea niistä olisi luopua.

Näin on käynyt mm.  Veuve clicquot -maalauksen kanssa.

MUSIIKILLA JA ILMAN

Sivellin kulkee pitkin kangasta, istun ja maalaan täysin uppoutuneena teoksen olemukseen.

On hiljaista. Havahdun. Hetkinen...Miksi onkin niiin hiljaista?

Voin jopa kuulla siveltimen hennon suihkauksen.

Musiikkihan on minulle tärkeä elementti työskennellessäni: se on inspiraation lähde, innoittaja, maalausten aihe toisinaan ja  oman mielialan sparraaja.

Se vie minut erilaisiin kuvitusmaailmoihin ja tunnetiloihin.

Alan miettiä aikaa taaksepäin. Kauanko olen maalannut ilman taustamusiikkia?

Nizzan ateljeen tunnelma kietoo muistoillaan ajatukseni. Siellä ei tosiaan ollut minkäänlaista soittovehjettä eikä edes radiota.

Opin elämään kaupungin sykkeessä ja jokaiselle päivän hetkelle oli oma äänimaailmansa.

Aamun heräilevät äänet: töihin kiirehtivät askeleet, kahvikoneen hurina läheisestä leipomosta, autojen parkkihalliin ajo, maltilliset autojen tööttäilyt.

Päivän edetessä äänten rytmi kiivastui, lisää askelia kadulla, puheensorinaa, kuormaansa purkavien pakettiautojen parkkeerausta, poliisiauton hälytys ja autoilijoiden hikeentyvää äänimerkin käyttöä. Ja sitten kuin taikaiskusta samana hetkenä iltapäivästä lähes hiljainen puolituntinen. Ihmeellistä! Keskellä kaupunkia. Lähes kaikki ovat lopettelemassa lounasta samaan aikaan.

Äänet loivat kehykset työpäivääni ja nopeasti alitajuisesti totuin äänten päivärytmiin. Ja myös heti poikkeava ääni havahdutti.

Nyt Kosken ateljeessa olen huomaamattani jatkanut samaa musiikitonta ja radiotonta päivää.

Yleensä Kosken ateljeessa minulla on ollut radio taustalla, se on tuntunut turvalliselta, varsinkin kun radioäänet ovat tulleet hyvin tutuiksi.

Heistä tuleekin ikäänkuin perheenjäseniä. Monta vuotta kuuntelin Turun Radiota paikallisuuden ja ah niin ihanan turun murteen takia. Viime aikoina autossa yksin ajaessa kuuntelen pelkästään Radio Aaltoa ja varsinkin hillitöntä aamun Dynastiaa.

Päätän että laitan nyt heti radion päälle. Samassa ateljeen täyttää rosoinen country-henkinen ...they called me a wild rose.... ja aivan välittömästi pään sisällä visualisointi alkaa. Kuvia tulvii mieleeni ruusuista, sävyistä, yksinäinen villiruusu ja sommitelma on jo täydessä vauhdissa kunnes....sammutan radion.

Pääni täynnä ruusuja tajuan miksi on ollutkin parempi ilman musiikkia. Liikaa ideoita on vain liikaa.

Silloin kun olen kärsinyt niistä "minusta ei ole mihinkään"- päivistä ja tunnetiloista, musiikki on ollut nostajani ja lähes kuolleista herättäjäni.

Minulla on pitkä lista synkkyydestä valoon -biisejä ja se lista on todella laidasta laitaan .Mutta yksi parhaista on -uskokaa tai älkää-Popedan 20centtiä! Siinä on jotain sanoinkuvaamattoman järeää, alkuvoimaista ja energisoivaa, kun Pate raspaa ...kun on pohjalla näin suunta ainoa on ylöspäin.....! Ja se toimii!

Kappaleet jotka antavat voimaa ovat erikseen ja ne joista syntyy maalauksiin ideoita, ovat erilaisia.

En ala kaikkia luettelemaan nyt tässä, mutta joidenkin teosten nimissä on jo vihje kappaleeseen tai joskus maalaus vain soi.

Tähän tulevaan timanttiteemaan en ole moneenkaan teokseen aiheita ottanut suoranaisesti musiikista, mutta jollain tavalla sana timantti assosioituu ihmisten mielissä jännällä tavalla. Minulta nimittäin kysyttiin tuleeko näyttelyyn Marilyn-aiheista teosta. Onhan, Diamonds are a Girl best friend, timanttinen klassikko...No paljastin sen verran, että Marilyn-nalle kuuluu näyttelyyn ja timanteilla koristeltuna. Ja kyseinen biisi on toisellakin tapaa mukana, mutta sitä en paljasta vielä!

GALLERISTIN TYÖ ON UPEA ELÄMÄNTAPA

Galleristin työ on upea sanoisin jopa etuoikeutettu elämäntapa. Galleristi on 

yksi ensimmäisistä ihmisistä, joka saa tilaisuuden tutustua taiteilijan usein 

pitkän työrupeaman tuloksena syntyneihin teoksiin. Aina tällaisessa 

tilaisuudessa koen samaa pakahduttavaa tunnetta kuin jouluaattona 

joululahjoja avatessani. Kuvat ovat usein jo kertoneet jotain siitä, mitä on 

odotettavissa. Kuitenkin aitoa työtä katsellessa huomaa monet nyanssit ja teosten kolmiulotteisuuden, jotka valitettavasti korkeatasoisestakin kuvasta usein jäävät puuttumaan.

Teokset peilaavat taiteilijan mielentilaa ja elämäntilannetta. Onkin 

suuri etu, mikäli yhteistyö taiteilijan kanssa on vuosien mittainen.

Minulla on ollut ilo tehdä yhteistyötä Johanna Oraksen kanssa niin ulkomailla kuin kotimaassakin jo 14 hienoa vuotta. Meistä on tullut ystäviä. On ollut upeata seurata hänen matkaansa taiteen saralla. Hänen tinkimättömyytensä, ehdottomuutensa ja innovatiivisuutensa ovat tehneet minuun vaikutuksen ja yllättävät joka kerran.

Nyt meillä on vuorossa toukokuussa avattava näyttely Helsingin tuomiokirkon 

kryptassa. Se on juhlallinen ja pysäyttävä paikka ja on haasteellinen niin taiteilijalle kuin galleristillekin. Aikaisemmin meillä on ollut Johanna Oraksen näyttely kryptassa vuosina 2002, 2004 ja 2007. Hänen maalaustensa tematiikka ja tekninen toteutus sopivat erinomaisesti kryptaan. Tilan jyhkeät holvit muodostavat teosten kanssa hienon harmonisen kokonaisuuden. 

Näyttelyn teema on Bright like a Diamond. Se avautuu yleisölle 27.5.2015  ja on avoinna juhannuksen aaton aattoon torstaihin 18.6. saakka. Näyttely esittelee myös aivan uudenlaisen kantaa ottavan taiteilijan. Asetelmien ja ekspressiivisten kukka-aiheiden lisäksi esillä on sarja nuoren naisen kasvua kuvaavia teoksia. Oli sykähdyttävä kokemus nähdä osa tästä uudesta teossarjasta. Uskon, että näyttelyssä kävijät kokevatkin moninaisia tunnekuohuja teosten edessä.

Taiteen yksi merkittävä rooli on toimia tunteiden suodattajana. Kuvataide, musiikki, kirjallisuus ovat kaikki välineitä, joiden avulla pystymme kanavoimaan mitä erilaisimpia tunnetiloja. Ei ole yksi eikä kaksi kertaa, kun olen yhdessä näyttelyvieraan kanssa pyyhkinyt kyyneleitä silmäkulmasta. 

Konsertista tai oopperasta en selviä ilman kosteita silmiä. Sama toistuu hyvää kirjaa lukiessani. Myös heille, joille tunteet pakkautuvat sielun sopukoihin, taide tarjoaa mahdollisuuden purkaa tunteiden sisintä painolastia. Hyvä näin! Toivotan kaikki runsain joukoin tervemenoa kulttuuritapahtumiin! Annetaan tunteiden ryöpsähdellä rauhassa! Tämä on parasta mahdollista terapiaa!

Yhteistyöni Johanna Oraksen kanssa alkoi Ranskan taiteilijaseuran salongissa Carrousel du Louvressa Pariisissa vuonna 2001. Esillä olivat mm. teokset Nature morte de la femme fatale ja Nature morte de l'homme modern.

Taiteilija, galleristi ja M. Etienne Audfray, Ranskan taiteilijasseuran presidentti

  

La nature morte de la femme fatale

La nature morte de l'homme modern

                         

                               

                       

BLOGINI - VIHDOINKIN TOTTA !

Johanna Oras -Taiteen alttarilla

Blogin alkusanat

Vihdoinkin blogini on siis totta. Monesti tätä on minulle ehdotettu ja paljon toivottu.

Ystäväni Hanna Kaarina sai minut vakuutettua ,että blogin kirjoittaminen pitää ehdottomasti aloittaa nyt. Monta näyttelyä ja tapahtumaa on tulossa ja olisi hyvä päästä kurkistamaan taiteilijan mietteisiin sekä  siihen salattuun, pyhään ja mystiseen inspiraatioon ja saada kuulumiset suoraan ateljeesta.

Vuorottelemme Hanna Kaarinán kanssa, jolloin te, lukijat pääsette sukeltamaan sekä taiteilijan että galleristin maailmaan.

Kevät on jo pitkällä ja valo tulvii hulluna ateljeehen ja työpäivät venyvät pitkiksi. Olen niin täynnä kevättä, että keho ei ihan pysy mukana. Välillä huomaan istuvani jakkaralla niin pahasti, että jalka on puutunut tunnottomaksi tai vasen käsi on jäykistynyt outoon asentoon maalausrätin ympärille. Vasen käteni on nimeltään rättikäsi ja oikea on.. niin siis..maalauskäteni.

Näyttelyvalmistelut ovat jo pitkällä, teemat ovat selvillä ja kokonaisuudetkin jo hanskassa, mutta varsinainen uurastus on alussa .Teokset täytyy kuvauttaa, kehystyttää, ryhmittää, luetteloida, pakata jne.

Onhan toki sitä maalaamistakin vielä jäljellä...sillä normaalisti inspis on sellainen mitä ei helposti pysäytetä. Ei toisaalta uskallakaan, koska sen takaisin saaminen voi joskus olla tuskaisaa.

Maalaan Kosken ateljeessani juuri nyt (tai juuri nyt kirjoitan...hah hah) ja nautin sopivasta lämpötilasta. Täällä on nimittäin pönttöuunit, joissa on sähkövastukset, jotka reagoivat hitaasti muutoksiin. Ateljeenihan on vanha luokkahuone ja täällä on säilynyt  myös opettajan koroke - siihen astelen joskus ja kuvittelen, että luokka on hiljaa ja kuuntelee, mitä suurella taiteilijalla on sanottavanaan!

Kevättä on siis ilmassa...Omat mietteeni hulmuavat kuin tukka kevättuulessa. Siis laidasta laitaan.

On hyvinkin tavallista, että taiteilija tuntee itsensä universumin parhaaksi, voittamattomaksi huippuammattilaiseksi ja taas aika ajoin sitä ryömii, kierii ja rypee pohjamudissa tuntien olonsa maailman surkeimmaksi sudinheiluttajaksi.Tähän on vain totuttava ja osattava ottaa kaikki irti molemmista ääripään tunnetiloista sekä kestettävä se keskinkertainen "kultainen"keskitiekin.

Viimeistelyn alla on toukokuussa ilmestyvä taidekirja, johon olen kerännyt materiaalia kymmenen vuoden ajalta. Välillä tekee ihan hyvää katsoa taaksepäin ja huomata missä kaikessa onkaan ollut mukana.

Kas tässä, alkufiilistelyt  ja jatkoa seuraa...