GALLERISTIN TYÖ ON UPEA ELÄMÄNTAPA

Galleristin työ on upea sanoisin jopa etuoikeutettu elämäntapa. Galleristi on 

yksi ensimmäisistä ihmisistä, joka saa tilaisuuden tutustua taiteilijan usein 

pitkän työrupeaman tuloksena syntyneihin teoksiin. Aina tällaisessa 

tilaisuudessa koen samaa pakahduttavaa tunnetta kuin jouluaattona 

joululahjoja avatessani. Kuvat ovat usein jo kertoneet jotain siitä, mitä on 

odotettavissa. Kuitenkin aitoa työtä katsellessa huomaa monet nyanssit ja teosten kolmiulotteisuuden, jotka valitettavasti korkeatasoisestakin kuvasta usein jäävät puuttumaan.

Teokset peilaavat taiteilijan mielentilaa ja elämäntilannetta. Onkin 

suuri etu, mikäli yhteistyö taiteilijan kanssa on vuosien mittainen.

Minulla on ollut ilo tehdä yhteistyötä Johanna Oraksen kanssa niin ulkomailla kuin kotimaassakin jo 14 hienoa vuotta. Meistä on tullut ystäviä. On ollut upeata seurata hänen matkaansa taiteen saralla. Hänen tinkimättömyytensä, ehdottomuutensa ja innovatiivisuutensa ovat tehneet minuun vaikutuksen ja yllättävät joka kerran.

Nyt meillä on vuorossa toukokuussa avattava näyttely Helsingin tuomiokirkon 

kryptassa. Se on juhlallinen ja pysäyttävä paikka ja on haasteellinen niin taiteilijalle kuin galleristillekin. Aikaisemmin meillä on ollut Johanna Oraksen näyttely kryptassa vuosina 2002, 2004 ja 2007. Hänen maalaustensa tematiikka ja tekninen toteutus sopivat erinomaisesti kryptaan. Tilan jyhkeät holvit muodostavat teosten kanssa hienon harmonisen kokonaisuuden. 

Näyttelyn teema on Bright like a Diamond. Se avautuu yleisölle 27.5.2015  ja on avoinna juhannuksen aaton aattoon torstaihin 18.6. saakka. Näyttely esittelee myös aivan uudenlaisen kantaa ottavan taiteilijan. Asetelmien ja ekspressiivisten kukka-aiheiden lisäksi esillä on sarja nuoren naisen kasvua kuvaavia teoksia. Oli sykähdyttävä kokemus nähdä osa tästä uudesta teossarjasta. Uskon, että näyttelyssä kävijät kokevatkin moninaisia tunnekuohuja teosten edessä.

Taiteen yksi merkittävä rooli on toimia tunteiden suodattajana. Kuvataide, musiikki, kirjallisuus ovat kaikki välineitä, joiden avulla pystymme kanavoimaan mitä erilaisimpia tunnetiloja. Ei ole yksi eikä kaksi kertaa, kun olen yhdessä näyttelyvieraan kanssa pyyhkinyt kyyneleitä silmäkulmasta. 

Konsertista tai oopperasta en selviä ilman kosteita silmiä. Sama toistuu hyvää kirjaa lukiessani. Myös heille, joille tunteet pakkautuvat sielun sopukoihin, taide tarjoaa mahdollisuuden purkaa tunteiden sisintä painolastia. Hyvä näin! Toivotan kaikki runsain joukoin tervemenoa kulttuuritapahtumiin! Annetaan tunteiden ryöpsähdellä rauhassa! Tämä on parasta mahdollista terapiaa!

Yhteistyöni Johanna Oraksen kanssa alkoi Ranskan taiteilijaseuran salongissa Carrousel du Louvressa Pariisissa vuonna 2001. Esillä olivat mm. teokset Nature morte de la femme fatale ja Nature morte de l'homme modern.

Taiteilija, galleristi ja M. Etienne Audfray, Ranskan taiteilijasseuran presidentti

  

La nature morte de la femme fatale

La nature morte de l'homme modern

                         

                               

                       

BLOGINI - VIHDOINKIN TOTTA !

Johanna Oras -Taiteen alttarilla

Blogin alkusanat

Vihdoinkin blogini on siis totta. Monesti tätä on minulle ehdotettu ja paljon toivottu.

Ystäväni Hanna Kaarina sai minut vakuutettua ,että blogin kirjoittaminen pitää ehdottomasti aloittaa nyt. Monta näyttelyä ja tapahtumaa on tulossa ja olisi hyvä päästä kurkistamaan taiteilijan mietteisiin sekä  siihen salattuun, pyhään ja mystiseen inspiraatioon ja saada kuulumiset suoraan ateljeesta.

Vuorottelemme Hanna Kaarinán kanssa, jolloin te, lukijat pääsette sukeltamaan sekä taiteilijan että galleristin maailmaan.

Kevät on jo pitkällä ja valo tulvii hulluna ateljeehen ja työpäivät venyvät pitkiksi. Olen niin täynnä kevättä, että keho ei ihan pysy mukana. Välillä huomaan istuvani jakkaralla niin pahasti, että jalka on puutunut tunnottomaksi tai vasen käsi on jäykistynyt outoon asentoon maalausrätin ympärille. Vasen käteni on nimeltään rättikäsi ja oikea on.. niin siis..maalauskäteni.

Näyttelyvalmistelut ovat jo pitkällä, teemat ovat selvillä ja kokonaisuudetkin jo hanskassa, mutta varsinainen uurastus on alussa .Teokset täytyy kuvauttaa, kehystyttää, ryhmittää, luetteloida, pakata jne.

Onhan toki sitä maalaamistakin vielä jäljellä...sillä normaalisti inspis on sellainen mitä ei helposti pysäytetä. Ei toisaalta uskallakaan, koska sen takaisin saaminen voi joskus olla tuskaisaa.

Maalaan Kosken ateljeessani juuri nyt (tai juuri nyt kirjoitan...hah hah) ja nautin sopivasta lämpötilasta. Täällä on nimittäin pönttöuunit, joissa on sähkövastukset, jotka reagoivat hitaasti muutoksiin. Ateljeenihan on vanha luokkahuone ja täällä on säilynyt  myös opettajan koroke - siihen astelen joskus ja kuvittelen, että luokka on hiljaa ja kuuntelee, mitä suurella taiteilijalla on sanottavanaan!

Kevättä on siis ilmassa...Omat mietteeni hulmuavat kuin tukka kevättuulessa. Siis laidasta laitaan.

On hyvinkin tavallista, että taiteilija tuntee itsensä universumin parhaaksi, voittamattomaksi huippuammattilaiseksi ja taas aika ajoin sitä ryömii, kierii ja rypee pohjamudissa tuntien olonsa maailman surkeimmaksi sudinheiluttajaksi.Tähän on vain totuttava ja osattava ottaa kaikki irti molemmista ääripään tunnetiloista sekä kestettävä se keskinkertainen "kultainen"keskitiekin.

Viimeistelyn alla on toukokuussa ilmestyvä taidekirja, johon olen kerännyt materiaalia kymmenen vuoden ajalta. Välillä tekee ihan hyvää katsoa taaksepäin ja huomata missä kaikessa onkaan ollut mukana.

Kas tässä, alkufiilistelyt  ja jatkoa seuraa...