Usein näyttelyssä
päivystäessäni joku kysyy minulta, mikä on mielestäni näyttelyn paras teos tai mistä maalauksesta pidän eniten. Tämä on
kysymys, johon ei yksinkertaisesti pysty vastaamaan. Tosiasia on, että eri
päivinä eri työt puhuttelevat omasta mielentilastani riippuen eri tavalla.
Maalaukset peilaavatkin meidän tunnetilojamme. Vuodenajat, päivän ajankohta,
aurinkoinen tai pilvinen päivä vaikuttavat myös siihen, kuinka jonkin teoksen
koemme. Taiteilijalla on mielessään jokin viesti, jonka hän
haluaa välittää näyttelyvieraalle. Viesti tavoittaa katsojan, joka tulkitsee viestin oman elämänhistoriansa tai elämäntilanteensa mukaan. Näin yhdellä maalauksella on usein monta tarinaa, ja kaikki tarinat ovat oikeita.
Yleisesti ottaen voin
sanoa pitäväni edustamani taiteilijan koko tuotannosta. Jos näin ei olisi, en
voisi seistä sanojeni takana kertoessani taiteilijasta näyttelyvieraille. Valinnan olen tehnyt jo silloin, kun olen sopinut yhteistyöstä taiteilijan kanssa.
Näyttelyn alkaessa on
kiehtovaa ahmia maalauksia silmillään ja yrittää päästä niihin sisälle. Tämä
vaihe on täynnä oivalluksia, ahaa-elämyksiä ja vuoropuhelua teosten kanssa.
Näyttelyvieraat tuovat tähän matkaan oman antoisan lisänsä. On ristiriitaista,
että vuoropuhelun ollessa parhaimmillaan, päättyy näyttely ja teokset matkaavat
uusiin koteihinsa. Usein on käynyt tosin
niin, että jokin näyttelyn
teoksista jatkaa matkaansa minun kanssani kotini seinällä. Kotimme seinällä
olevista maalauksista on tullut osa elinympäristöäni ja vaikea niistä olisi
luopua.
Näin on käynyt mm. Veuve clicquot -maalauksen kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti